Tietoinen läsnäolo – se muutti elämäni

Se tunne kun pää on täynnä ajatuksia; to do listoja ja asioita joita pitäisi tehdä. Liukuvatko ajatuksesi helposti menneeseen tai tulevaan?

Entäpä onko se sinulle tuttua, että olet fyysisesti läsnä, mutta mielesi harhailee ja tartut puhelimeen ehkä samalla kun juttelet muiden kanssa? Oletko huomannut että tietoinen läsnäolo on arjessasi melko vähäistä tai jopa välillä olematonta? Tai ehkäpä nyt ajattelet, että haluaisit saada lisää tietoista läsnäoloa arkeesi, kun olet tullut lukemaan tätä tarinaani.

Jos sanoit kyllä, voit tilata ilmaisen Uuden alku ja kasvu -meditaation sekä kasvuasi syventävän tehtäväpaketin TÄÄLTÄ. Kehitin sen erityisesti sinulle, joka joka tunnet sisälläsi, että tarvitset juuri nyt lisää läsnäoloa ja elinvoimaa tähän hetkeen. Harjoitus on helppo toteuttaa silloin kun tarvitset vahvistusta tunteeseen ja luottamukseen, että elämä kantaa sinua.

Suorittaminen ja siihen pyrkiminen ei ole aluperin yksilön syy, vaan siihen hyvin usein ollaan voitu ajatutua yhteiskunnan mukana. Aikaansaamista arvostetaan ja tästä syntyy alitajunnallinen uskomus siitä, että ainoastaan suorittamalla olisin arvokas. Tai suorituksen jälkeen ansaitsen palkinnon. Suorittamalla minut hyväksytään ja niin edelleen.

Tietoinen läsnäolo ei ole aina ollut osa elämääni

Minä itse nostan käteni ylös tässä kohtaa, mimittäin tämä kuullostaa tutulta. Olen erityisesti ennen arvottanut itseäni tiettyjen suoritusten perusteella. Ja tiedätkö mitä?

Tällainen elämä alkoi tuntua TODELLA stressaavalta ja huomasin, miten monisuorittaminen, eli multitaskaaminen (koska en olisi muka muuten ehtinyt tehdä kaikkea) vaikutti minuun niin, että aloin unohdella asioita, mielessäni oli usein aivosumua, olin ärtyneempi, en lopulta saanut oikein mitään luovaa aikaan ja myös ympärillä olevat huomasivat tämän poissaolevuuteni; erityisesti puolisoni.

Tämä tuntui minusta tosi pahalta; tähänkö jamaan olen itseni ajanut? Arvoni ovat aina olleet minule selkeät, mutta noina suorittamisen hetkinä huomasin, että ne pompsahtivat ihan päälaelleen ja tajusin, että nyt en käyttäydy arvojeni mukaisesti.

Tähän hyvänä esimerkkinä se, että en lopulta ollutkaan läsnä rakkaitteni kanssa, vaan jäin usein kiinni siitä, että näpyttelen puhelinta ja esitän kuuntelevani, vaikka oikeasti olin jossain muualla, kuten somen maailmassa tai muiden maailmassa. Kaikkialla muualla kuin läsnä tässä hetkessä.

Muistan hyvin tuoreena vuosien, vuosien, vuosien takaa sen hetken, kun makasin Body balance -tunnilla loppurentoutuksessa ja puristin hampaitani yhteen ja tunsin miten en saanut kasvojani, enkä koko kehoani rentoutettua.

Sain tämän saman palauteeen myös ohjaajalta ja heräsin tuolloin siihen, että jotain on ehkä pielessä. Olin tuohon asti kurittanut kehoani ja mieltäni aika omille äärirajoilleni asti. Nyt mietin sitä, miten jo silloin keho osasi antaa viisaita viestejä, jotka silloin tukahdutin ja jatkoin suorittamista.

• 

Herätyskello soi

Jossain kohtaa herätyskello soi, kun aloin huomata jo itsekin oman käyttäytymiseni ja sen, että arjen hetket tuntui valuvan sormieni välistä, kuin mikäkin hiekka kaiken sen suorittamisen ja menestyshakuisuuden keskellä.

Muistan, miten joku hiljainen ääni mielessäni kuiskasi sitä, että sun ei tarvitse jatkaa näin, olet arvokas ilman suorittamistakin.

Uuvuin suorittamiseen ja siihen, että aina voisin olla parempi versio itsestäni ja väsyin ajattelemaan isosti.

Herätyskellot olivat autokolari, uupuminen, painajaiset ja uniongelmat sekä melanooma joka diagnosoitiin minulla, mutta saatiin onneksi hoidettua ajoissa pois ja minulla on terveen paperit.

Kuvittelin vielä tuolloin että tietoinen läsnäolo tarkoittaa jotain suurta valaistumista ja jotain vaikeaa. En uskonut, että saisin mieltäni hiljenemään, se tuntui mahdottomalta. Luin siitä aina jostain, mutta en osannut ajatella, että se olisi minun juttuni, vaan se tuntui kaukaiselta.

Olin kehittänyt itseäni paljon erilaisten kirjojen ja kurssien avulla vuosien varrella ja huomasin, että tuolloin kun aloin toden teolla tutustua tietoiseen läsnäolon ja ymmärtää, että voinkin lisätä sitä asteittain elämääni, aloin tehdä muutoksia asteittain.

Ensin vähensin menestymiseen tähtäävien kirjojen lukemista ja vaihdoin ne lempeämpiin opuksiin. Aloin harjoittelemaan ajatteluni tarkkailua, eli sen tarkkailemista, miten sisäisesti puhun itselleni, tai ajattelen eri tilanteissa.

Kovin usein se puhe ei ollutkaan niin kaunista ja kannustavaa kuunneltavaa. Tämän myötä alloin ymmärtää itseäni ja käyttäytymistäni paremmin ja olemaan itselleni myötätuntoisempi.

Lisäksi arkiaamuihini astui jooga, jonka lopun lyhyiden meditaatioiden myötä ihastuin siihen mielen ja kehon valtaavaan rauhan tunteeseen. Siihen tunteeseen, mitä tietoinen läsnäolo voi ylikierroksilla olevalle mielelle saada aikaan. Aloin ymmärtää, että kehoni ja mieleni huutaa lempeämpää kohtelua välillä.

Tein päätöksen, että haluan antaa mahdollisuuden sille, mitä tällaiset päivittäiset meditaatiot voisivat saada aikaan minussa ja kierroksilla käyvässä mielessä ja kehossa.

Aloin myös tutustua erilaisiin tapoihin lisätä läsnäoloa ja kokeilin näitä tapoja konkreettisesti. Luonnossa oleskelu ja liikkuminen oli yksi tapa, jonka huomasin rentouttavan ylikierroksilla käyvää mieltä todella tehokkaasti.

Aamurutiinien tärkeys, kännykän käytön vähentäminen ja vain oleminen

Nykyäänkin aloitan aamuni vahvalla hengitysharjoituksella sekä 10-15 minuutin meditaatiolla. On jotenkin niin voimauttavaa antaa itselle mahdollisuus aloittaa uusi päivä tällä tavalla.

Kirjaudun omaan elämääni ihan ensimmäisenä; omaan elämääni ja siihen millaisia tunteita haluan kokea, mistä unelmoin ja minne suuntaan olen menossa.

Jos jää aikaa, lähden usein vielä lyhyelle metsäkävelylle. En lähdekään enää metsään musat korvilla, syketavoitteet ja kunnonkohotus mielessäni, vaan menen metsään rauhoittumaan ja olemaan yhtä luonnon kanssa.

Näen ihan eri tavoin ympärilläni olevat eläimet ja kuulen, miten puut kuiskivat minulle humisten tuulessa. Luonnolla on ihan huima vaikutus luoda luonnollista läsnäoloa ihmisessä ja laskea stressitasoja.

Olen lisäksi vähentänyt selkeästi musiikkia, jossa on sanoja ja työpäivieni aikana kuuntelenkin rauhoittavaa, selkeyttävää instrumentaalista musiikkia.

Olen vihdoin opetellut laskemaan puhelimen alas kun keskustelen toisen ihmisen kanssa ja olen huomennut myös sen, että somen selailuni on vähentynyt radikaalisti ja en enää kaipaa tätä mobiilimaailmaa.

Olen tosissani tässä, nimittäin kännykällä viettämäni aika on nykyään alle 1/3 siitä, mitä olen siellä joskus viettänyt. Tämä on…VAPAUTTAVAA.

Olen alkanut ymmärtää yhä selkeämmin, miten arjen kuormitus tarvitsee vastapainokseen vain olemista ja olen alkanut käsittämään, mitä se vain oleminen todella on.

Tietoinen läsnäolo ei olekaan se vuorilla elävä guru joka meditoi 12 tuntia päivässa, vaan ihan normaali ihminenkin voi olla tietoisesti läsnä, kiireenkin keskellä (koska kiire, se on meidän ihmisten ja länsimaalaisten keksimä käsite ja uskomus ja usein luomme itse sen kiireen tunnun tekemiemme valintojen kautta).

Olen oppinut olemaan ottamatta syyllisyyttä siitä jos en saa aikaiseksi kaiken aikaa. Se ei ole aina helppoa, mutta sen kaiken (uskomusten, asenteiden, häpeän purkamisen) läpikäymisen arvoista.

Miten tietoinen läsnäolo on lopulta vaikuttanut hyvinvointiini?

Olen jäänyt positiivisella tavalla koukkuun siihen ihanaan läsnäolon tilaan. Haluan, että nämä hetket lisääntyisivät arjessani, nimittäin aina en todellakaan ole tietoisesti läsnä.

Se, että on tietoisesti läsnä ja kokee sen tunteen edes hetken verran ja voimistaa sitä elämässään, voi mullistaa sellaisen ihmisen elämän, joka on aikaisemmin elänyt suorittamisen ja multitaskaamisen keskellä, ainakin omani.

Huomaan, miten ajatukseni ovat läsnäolon tilassa selkeytyneet mielen ylikierroksien hiljentyessä (aikaisemmin lähestulkoon kuulin kun ne surrasivat päässäni) ja miten pystyn nyt kuulemaan paremmin myös sisäistä viisauttani monessa asiassa.

Kun on tietoisesti läsnä, pystyy myös käsittelemän eri tunteita ihan uudella tavalla ja pystyn hyväksymään myös vaikeita tunteita osana elämää (vaikka ei se aina helppoa olekaan).

Tässä muistutus, että tietoinen läsnäolo ei poista haasteita tai vaikeita tunteita, mutta se helpottaa selkeästi niiden käsittelyssä.

Yhtenä tärkeänä asiana tulee se, että tietoisesti läsnäoleva henkilö ei pakoile kurjia tunteita, eikä peittele niitä. Tietoinen läsnäolo tarkoittaa tietoiseksi tulemista omista ajatusmalleista, uskomuksista ja tunteista, aivan kuin niiden tarkkailua ylhäältä käsin.

Myös sen ymmärrystä, että tunteet tulee, ne voimistuu ja ne laantuu ja menee. Hetket tulee, ne eletään ja ne menee. On vain tämä hetki ja se on tässä nyt.

Tietoinen läsnäolo on opettanut minulle paljon itsestäni. Se on opettanut sitä, että en ole ajatukseni, en ole tunteeni. Olen oppinut sen, että elämä helpottaa suunnattomasti, kun alan hyväksyä sen, että tunteet tulee ja ne menee. Luottamukseni elämän kannatteluun on kasvanut ja alan ymmärtämään. Kaikki on hyvin tässä hetkessä.

Tänään aamulla mä pysähdyin liikennevaloihin
Näin hengissä en koskaan ollut oo, sen huomasin
Tulee päivä jolloin kuolen mut kaikki muut päivät

Mä elän, niin että tuntuu

Mä elän, se mulle kuuluu
Joo mä, elän niin että sattuu
Mä elän, mun pelko poistuu kun mä vaan elän

Mä elän- Laura Närhi

Ihanaa kun luit tämän tekstin, olen kiitollinen. Jos tämä herätti mitä tahansa ajatuksia, olisi ihana, että jakaisit ne kanssani esimerkiksi somessa, jossa voit laittaa yksityisviestiä tai tägätä minut julkaisuusi. Löydät profiilini tällä nimimerkillä: @elina.vaananen__ tai Facebookista

Haluatko kuulla lisää henkisestä voimavaravalmennuksesta jota tarjoan? Lue lisää TÄÄLTÄ ja varaa maksuton 20 minuutin kartoituspuhelu.